...en kyllakaan kaljaa Rooperissa. Nyt on sitten sellainen nappis, etta ei olekaan aakkosia. Ei ollut kylla viimeksikaan kirjoittaessani, mutta silloin tein silla tapaa, etta kopion sen tuplapilkullisen a-kirjaimen eraalta suomalaiselta sivulta ja sen jalkeen pastasin aina paikkaan, minne tarvittiin. Kohtuu tyolasta, vaikka kyseisen metodin jonkinsortin (kyseenalainen taito) ammattilainen kai olenkin... joten nyt sitten mennaan nailla mita on annettu!

Eli, 6 paiva hypattiin junaan jalleen, maaranpaana Wien. Hintataso pompsahti suomen tasolle juuri silla samaisella hetkella, kun saavuttiin perille. Masentavaa. Mukavaa oli sen sijaan se, etta taas ymmarsi jostakin jotakin - Prahassa ja Budapestissa oli valilla hieman typera olo kun ei ymmartanut sanaakaan esim. opasteista, mutta Wienissa paasi taas kayttamaan sita ruosteista saksaa. Jossain vaiheessa se meni jopa hyvin, ruokakaupassa tilasin juustoa ja metukkaa tiskin takaa, ja saatiin mita haluttiin. Super! Kylla se siita.

Wienissa meni eka paiva taas perinteisesti siihen, etta ei viela ollut huoneet valmiina kun saavuttiin, joten rinkat sailoon ja kylille samoilla vaatteilla ja silmilla. Mentiin elaintarhaan, ja vitsi, siella oli kaikkea jannaa. Paljon oli jo ennestaan tuttuja kavereita, mutta nyt tutustuin myos muurahaiskarhuun seka virtahepoon ja sarvikuonoon. Ne oli muuten VALTAVIA ne virtahepot. Ennemmin painisin krokotiilin kuin semmoisen kanssa. Jalki olisi varmaan ihan samanlaista, mutta voisi koittaa edes jonkinmoisen illuusion pitaa itsellaan etta on edes jotain mahkuja, kun vastustaja on edes suht. koht. samoissa kokoluokissa...