Jos ei ollut Bratislavassa mitaan nahtavaa, ei oikeastaan taallakaan. Tosin jos naita kahta kaupunkia vertaillaan keskenaan, Zagreb on kuitenkin mielekkaampi paikka olla. Yksi kokonainen paiva riitti kuitenkin vallan mainiosti kaupungin katselemiseen. Ei taalla oikein ollut edes keskustaa :) Ostoksia olisi voinut tehda, mutta edulliset paikat olivat aikalailla harvassa. Olutindeksilla mitattuna melkein suomihinnoissa liikutaan, tuoppi baarissa keventaa lompakkoa noin kolmella eurolla.
Mutta minka kaupunki ehkapa havisi kiinnostavuudessaan, se otti sen ehdottomasti takaisin asukkaillaan. Ainakin talla lyhykaisella kokemuksella voin sanoa, etta kroatialaiset ovat todella rentoa ja hauskaa vakea. Ruokakaupassa saatiin ystavallista palvelua siita huolimatta, etta tiskin takana puhuttiin vain kroatiaa. Koitettiin aluksi asioida englanniksi, mutta kun ei siihen mitaan vastakaikua tullut, vaihdettiin suomeksi. Ja homma toimi melkein paremmin nain!
Hostellin vaki on myos nastaa, taman paikan omistajalla Andrealla oli eilen 28-vuotissynttarit ja meilla oli taalla pirskeet joihin lahes koko hostellin vaki osallistui. Kuulostaa isoilta juhlilta, mutta tama on aika pieni paikka - meita oli eilen iltaa istumassa noin 15 henkiloa. Lahjoitimme Andrealle pikkuisen pullon Salmiakkikoskenkorvaa (ostettiin niita muutama tanne matkalle mukaan, vahan niinkuin tuliaisina suomesta) josta han ei maistamisen jalkeen ollut enaa niin otettu :) Synttarijuhlien jalkeen lahdettiin kaupungille tapaamaan CS-ystavaamme Ivanaa ja hanen kavereitaan. Mukavaa, kun on joku paikallinen opastamassa - kaupungin nakee silloin aivan eri silmin.
Btw, melkein unohdin! Olemme nyt tv-tahtia Kroatiassa :) Kuvausryhma kavi taalla eilen ennen Andrean synttaripirskeita ja tallensi otoksia hostellielamasta. Andrean kaveri soitti kitaraa ja me lauloimme mukana. Siksi onkin nyt hyva aika lahtea maasta, ennenkuin ohjelma tulee ulos televisiosta :D Juna Ljubljanaan, Sloveniaan, lahtee 13.10. Sita odotellessa!
lauantai, 10. toukokuu 2008
So long, Zagreb
torstai, 8. toukokuu 2008
Kisakatsomo Slovakiassa
Meinattiin ensin jattaa valista koko Slovakia, kun kaikki sanoivat, ettei siella ole mitaan nahtavaa (no, myohemmin saimme todetakin, etta nainhan se on). Mutta Jonna sai hianon idean, etta jos sittenkin sinne Bratislavaan - mennaan sinne katsomaan jaakiekkoa! Tosiaan, eletaan taas aikaa kun skabataan jaakiekon maailmanmestaruudesta, ja 8. paiva toisistaan ottivat mittaa mm. Suomi ja Slovakia. Eli nokka kohti Bratislavaa siis!
Matka ei ollut pitka, Wienista Bratislavaan matkustaa noin reilussa tunnissa. Ja aika rientaa, kun on kivaa - ja meillahan oli kivaa, kun askarreltiin Suomen lippuja :) Kaytiin paivalla ostamassa paperikaupasta valkoista paperia, sinista paperia ja teippia. Ja niista sitten tuunattiin liput junamatkalla. Harmi sinansa, ettei niille tullut ikina kayttoa... Bratislavaan saavuttuamme etsittiin keskusta, josta sitten etsittiin pubi jossa paasi kiekkotunnelmiin. Sellaisia loytyi kolme. Paljon enempaa ei muuten pubeja ollutkaan :) etta ei ne ihan vaarassa olleet ne kaverit, jotka kehottivat jattamaan kaupungin valiin. Keskusta oli pienehko, ja aika olisi varmasti tullut melko pitkaksi siella paivasaikaan. Mutta onneksi meilla ei ollut sita ongelmaa!
Ongelmaksi muodostui lahinna vaan se, etta viitsiiko niita lippuja rullata pois kassista ilman, etta tulee turpareissu. Sen verran viilea vastaanotto saatiin - ainakin yksi tarjoilijat ilmaisi selkeasti, ettei olla mistaan kotoisin. Paatettiin pelata varman paalle, ja pitaa liput visusti piilossa ja vaan huutaa niin prkleesti aina, kun tulee maali. Sitten oli pakko alkaa huutamaan joka lahelta-piti-tilanteessakin, kun siella yleisossa jostain syysta ei muut suomelle hurranneet...
Loppu kuitenkin hyvin, joten kaikki hyvin - huolimatta siita, etta Slovakia havisi, saatiin kuitenkin paikallisia kavereita. Baarin komeimmat pojat (tama oli sitten taman kirjoituksen huomionarvoisin kohta, toim. huom.) rupesi jutuille ja niiden kanssa sitten hengattiinkin loppuilta. Junaankin selvittiin ajallaan, 4.29 lahti taas karavaani liikkeelle. Koukattiin Wienissa hakemassa rinkat sailosta ja jatkettiin melkein samantien matkaa kohti Zagrebia. Pitka matka, perilla oltiin vasta 16.30. Mutta jostakin syysta hieman nukutti, joten junamatka taittui rattoisasti... :)
Matka ei ollut pitka, Wienista Bratislavaan matkustaa noin reilussa tunnissa. Ja aika rientaa, kun on kivaa - ja meillahan oli kivaa, kun askarreltiin Suomen lippuja :) Kaytiin paivalla ostamassa paperikaupasta valkoista paperia, sinista paperia ja teippia. Ja niista sitten tuunattiin liput junamatkalla. Harmi sinansa, ettei niille tullut ikina kayttoa... Bratislavaan saavuttuamme etsittiin keskusta, josta sitten etsittiin pubi jossa paasi kiekkotunnelmiin. Sellaisia loytyi kolme. Paljon enempaa ei muuten pubeja ollutkaan :) etta ei ne ihan vaarassa olleet ne kaverit, jotka kehottivat jattamaan kaupungin valiin. Keskusta oli pienehko, ja aika olisi varmasti tullut melko pitkaksi siella paivasaikaan. Mutta onneksi meilla ei ollut sita ongelmaa!
Ongelmaksi muodostui lahinna vaan se, etta viitsiiko niita lippuja rullata pois kassista ilman, etta tulee turpareissu. Sen verran viilea vastaanotto saatiin - ainakin yksi tarjoilijat ilmaisi selkeasti, ettei olla mistaan kotoisin. Paatettiin pelata varman paalle, ja pitaa liput visusti piilossa ja vaan huutaa niin prkleesti aina, kun tulee maali. Sitten oli pakko alkaa huutamaan joka lahelta-piti-tilanteessakin, kun siella yleisossa jostain syysta ei muut suomelle hurranneet...
Loppu kuitenkin hyvin, joten kaikki hyvin - huolimatta siita, etta Slovakia havisi, saatiin kuitenkin paikallisia kavereita. Baarin komeimmat pojat (tama oli sitten taman kirjoituksen huomionarvoisin kohta, toim. huom.) rupesi jutuille ja niiden kanssa sitten hengattiinkin loppuilta. Junaankin selvittiin ajallaan, 4.29 lahti taas karavaani liikkeelle. Koukattiin Wienissa hakemassa rinkat sailosta ja jatkettiin melkein samantien matkaa kohti Zagrebia. Pitka matka, perilla oltiin vasta 16.30. Mutta jostakin syysta hieman nukutti, joten junamatka taittui rattoisasti... :)
tiistai, 6. toukokuu 2008
Oon ma juonut viinii Wienissa...
...en kyllakaan kaljaa Rooperissa. Nyt on sitten sellainen nappis, etta ei olekaan aakkosia. Ei ollut kylla viimeksikaan kirjoittaessani, mutta silloin tein silla tapaa, etta kopion sen tuplapilkullisen a-kirjaimen eraalta suomalaiselta sivulta ja sen jalkeen pastasin aina paikkaan, minne tarvittiin. Kohtuu tyolasta, vaikka kyseisen metodin jonkinsortin (kyseenalainen taito) ammattilainen kai olenkin... joten nyt sitten mennaan nailla mita on annettu!
Eli, 6 paiva hypattiin junaan jalleen, maaranpaana Wien. Hintataso pompsahti suomen tasolle juuri silla samaisella hetkella, kun saavuttiin perille. Masentavaa. Mukavaa oli sen sijaan se, etta taas ymmarsi jostakin jotakin - Prahassa ja Budapestissa oli valilla hieman typera olo kun ei ymmartanut sanaakaan esim. opasteista, mutta Wienissa paasi taas kayttamaan sita ruosteista saksaa. Jossain vaiheessa se meni jopa hyvin, ruokakaupassa tilasin juustoa ja metukkaa tiskin takaa, ja saatiin mita haluttiin. Super! Kylla se siita.
Wienissa meni eka paiva taas perinteisesti siihen, etta ei viela ollut huoneet valmiina kun saavuttiin, joten rinkat sailoon ja kylille samoilla vaatteilla ja silmilla. Mentiin elaintarhaan, ja vitsi, siella oli kaikkea jannaa. Paljon oli jo ennestaan tuttuja kavereita, mutta nyt tutustuin myos muurahaiskarhuun seka virtahepoon ja sarvikuonoon. Ne oli muuten VALTAVIA ne virtahepot. Ennemmin painisin krokotiilin kuin semmoisen kanssa. Jalki olisi varmaan ihan samanlaista, mutta voisi koittaa edes jonkinmoisen illuusion pitaa itsellaan etta on edes jotain mahkuja, kun vastustaja on edes suht. koht. samoissa kokoluokissa...
Eli, 6 paiva hypattiin junaan jalleen, maaranpaana Wien. Hintataso pompsahti suomen tasolle juuri silla samaisella hetkella, kun saavuttiin perille. Masentavaa. Mukavaa oli sen sijaan se, etta taas ymmarsi jostakin jotakin - Prahassa ja Budapestissa oli valilla hieman typera olo kun ei ymmartanut sanaakaan esim. opasteista, mutta Wienissa paasi taas kayttamaan sita ruosteista saksaa. Jossain vaiheessa se meni jopa hyvin, ruokakaupassa tilasin juustoa ja metukkaa tiskin takaa, ja saatiin mita haluttiin. Super! Kylla se siita.
Wienissa meni eka paiva taas perinteisesti siihen, etta ei viela ollut huoneet valmiina kun saavuttiin, joten rinkat sailoon ja kylille samoilla vaatteilla ja silmilla. Mentiin elaintarhaan, ja vitsi, siella oli kaikkea jannaa. Paljon oli jo ennestaan tuttuja kavereita, mutta nyt tutustuin myos muurahaiskarhuun seka virtahepoon ja sarvikuonoon. Ne oli muuten VALTAVIA ne virtahepot. Ennemmin painisin krokotiilin kuin semmoisen kanssa. Jalki olisi varmaan ihan samanlaista, mutta voisi koittaa edes jonkinmoisen illuusion pitaa itsellaan etta on edes jotain mahkuja, kun vastustaja on edes suht. koht. samoissa kokoluokissa...
maanantai, 5. toukokuu 2008
Prahaa ja Budapestiä
Praha on kiva kaupunki! Näin tiivistettynä. Eikä maksanutkaan mansikoita mikään normaali ruoka ja juominen, mutta ekana päivänä kyllä ammuttiin hieman metsään kun mun oli aivan pakko päästä irkkupubiin. Tietäähän sen, että siellä maksaa, oli kaupunki mikä tahansa... mutta hitsi kun oli hyvät sapuskat, ja siellä sai Strongbowta! Elämä on aika vaikeaa ei-kaljanystävälle muualla kuin Suomessa. Siis siinä tapauksessa, jos janottaa. Joten irkkupubi sai anteeksi hinnakkuutensa, seuraavana päivänä oli sitten koyhäilyn vuoro. Käveltiinkin niin maan hemmetisti, joten siinä sai kyytiä myos edellispäivänä nautittu tuhti pubiannos. Eihän pubissa vaan voi tilata mitään muuta kuin mahdollisimman rasvaista mättoä. Eihän? Tai en minä ainakaan voi. ..
Prahasta otettiin 2.5 suunta kohti Budapestiä, ja reippaina tyttoinä käveltiin rinkkojen kanssa rautatieasemalta hostellille ohjeista (niissä kehotettiin käyttämään metroa ja tramia) huolimatta. No, jossain vaiheessa kävi mielessä, että annettuja ohjeita voisi toisinaan noudattaakin... mutta perille laahustettiin kuitenkin. Hostellilla kävi ilmi, että ihan liian aikaisin oltiin perillä hitaasta matkanteosta huolimatta - "sorry girls, but your beds aren't ready yet". No voi ny hemmetti. Siinä vaiheessa meinasi päästä itku, sillä oltiin tultu yojunalla Prahasta ja ihan kauhean hyviä unia siinä penkillä ei saanut. Piheinä kun skipattiin makuupaikat, olisihan ne olleet huikeat kolme euroa kalliimmat mitä lepovaunu :) Mutta eihän siinä, pestiin hostellilla naamat ja leegot, ja sitten etsimään lähintä kauppaa aamupalaa varten. Ruoka antoi uutta energiaa, ja siinä samoilla vauhdeilla tehtiin sitten jo pientä kaupunkikierrostakin. Kaikki on kamalan vihreää, kuten jo Frankfurtissakin oli. Sitä ei vaan voi olla hämmästelemättä, kun Suomessa ei ollut lähtiessä edes hiirenkorvia puissa. Täällä sen sijaan on jo syreenitkin kohta parhaat päivänsä nähneet. On se jännää.
Toisena Budapestin päivänä lähdettiin Jonnan kanssa eri teille - Jonna jäi kaupunkiin ja minä suuntasin nokkani kohti maaseutua, Ulijulijuliiiii/jotain-kylään (kamalan vaikeita nämä nimet täällä suomalaisen suuhun, btw). Jo kauan on takonut päässä ajatus, että pitää päästä pustalle ratsastamaan, ja nyt ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa se. Soitin siis ratsutilan Katille, ja sovin järjestäväni itseni lentokentälle aamuksi - pääsen tilalle samalla kyydillä, kun hän hakee kentälle saapuvia lomalaisia. Maisemat oli mahtavat, ja maasto mukavaa ratsastaa. Vauhdikkaasta menosta huolimatta hiekkaa halailin vain tallin pihassa, mikä samalla sekä naurattaa että hieman ärsyttääkin - seitsemän vuoden tippumattomuusputki katkesi ihan noin vaan vahingossa. Kääk. Sinko (oliko nimi enne?) säikähti jotakin selkään noustessani ja pam, Kirsi samantien alas. Soi naista. Ehkä sitä ei lasketa, koska ei ollut oikea tilanne? :) Ratsastuksen jälkeen pääsin oikein kunnon suomalaiseen saunaan, johan sitä ehti ollakin ikävä! Ja taas ei-kaljanjuojana oli vaikeaa, kun muut ratsastajat joivat saunakaljat ja mitäs minä... Jääteetä Kirsille. Mutta kaiken kaikkiaan, matka Acak-Tanyan tilalle oli oikein onnistunut. Bussilla takaisin Budapestiin (huikean kallista muuten, 60 km matka 1,5 euroa) ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.
keskiviikko, 30. huhtikuu 2008
Die Reise hat beginnt (?)
Otsikko saattaa hieman ampua metsään, sillä saksan kieltä ei ole tullut ihan hetkeen käytettyä... mutta suurinpiirtein noin kai käännettäisiin että "matka on alkanut".
Saavuimme eilen Frankfurtiin (Hahniin tarkemmin sanoen, noin 100 kilometriä vielä pääkallonpaikalta) 19.30, josta sitten otettiin bussi ja suunnattiin huudeille, eli Frankfurtin rautatieasemalle. Siellä nälkäistä ulkomaalaista vedettiin nenästä, kiireessä piti ostaa safkaa ensimmäisestä kojusta ja enpä tiedä olenko koskaan niin kalliita appelsiineja nauttinut kuin nyt. Neljä kappaletta etelän hetelmiä maksoi yhteensä 5,60€. Omigod! Ja jotenkin sen järkyttävän kalliin hinnan tajusi vasta sitten maksamisen jälkeen... Appelsiinit ovat sitten pannassa loppumatkan, sen verran söi naista. Oma moka tottakai, hinnatkin kun on euroissa niin ei voi väittää etteikö olisi ymmärtänyt... kukaan ei vaan kertonut, että se hinta ei ollut kilo- vaan kappalehinta! :D
Asemalta puksuteltiin vielä paikallisjunalla Waldorfiin, josta lyhyen kävelymatkan (lyhyt kävelymatka on muuten yllättävän pitkä rinkkojen kanssa...) päästä löydettiin Päivi, Tomi ja Velmu (suomenpystykorva-jotain-jotain-sekoitus). Ensimmäiset couchsurfing-tuttavuutemme - ja Suomesta. Mutta ei se mitn haitannut näin alkumatkasta, ehkäpä englantia ja sitä saksaakin pääsee käyttämään riittäviin myohemminkin.
Frankfurtissa ei oikein ollut mitään nähtävää, mutta Waldorfin alue oli nättiä ja rauhallista. Aivan majapaikkamme lähellä oli lehtimetsää, jossa käytiin aamulla juoksemassa Velmun kanssa. Siellä liikkuu kuulema villisikoja ja muita jänniä eläimiä, mutta ei me mitään nähty - tietenkään! Kavion jälkiä sen sijaan oli monia, ja kysyinkin Päiviltä, että onko tässä tallia lähellä? Ei kuulema, mutta pari heppaa siinä lähellä asustaa NAAPURIN pihassa. Siis mitä!! Alue, millä ollaan, on ihan normaalia omakotitaloaluetta lähiossä. Takapihat postimerkin kokoisia. Ja jostain luvista puhumattakaan..? Mutta totta se kuulema on, aina roska-autopäivänä sieltä naapurista kärrätään säkeittäin pavosen heskaa. Että näin Saksassa. Jos ei riitä pelimerkit tulevaisuudessa maatilaan, pitänee muuttaa sitten Walldorfiin ja ottaa poni takapihalle :) tai sitten ei...
