Praha on kiva kaupunki! Näin tiivistettynä. Eikä maksanutkaan mansikoita mikään normaali ruoka ja juominen, mutta ekana päivänä kyllä ammuttiin hieman metsään kun mun oli aivan pakko päästä irkkupubiin. Tietäähän sen, että siellä maksaa, oli kaupunki mikä tahansa... mutta hitsi kun oli hyvät sapuskat, ja siellä sai Strongbowta! Elämä on aika vaikeaa ei-kaljanystävälle muualla kuin Suomessa. Siis siinä tapauksessa, jos janottaa. Joten irkkupubi sai anteeksi hinnakkuutensa, seuraavana päivänä oli sitten koyhäilyn vuoro. Käveltiinkin niin maan hemmetisti, joten siinä sai kyytiä myos edellispäivänä nautittu tuhti pubiannos. Eihän pubissa vaan voi tilata mitään muuta kuin mahdollisimman rasvaista mättoä. Eihän? Tai en minä ainakaan voi. ..

Prahasta otettiin 2.5 suunta kohti Budapestiä, ja reippaina tyttoinä käveltiin rinkkojen kanssa rautatieasemalta hostellille ohjeista (niissä kehotettiin käyttämään metroa ja tramia) huolimatta. No, jossain vaiheessa kävi mielessä, että annettuja ohjeita voisi toisinaan noudattaakin... mutta perille laahustettiin kuitenkin. Hostellilla kävi ilmi, että ihan liian aikaisin oltiin perillä hitaasta matkanteosta huolimatta - "sorry girls, but your beds aren't ready yet". No voi ny hemmetti. Siinä vaiheessa meinasi päästä itku, sillä oltiin tultu yojunalla Prahasta ja ihan kauhean hyviä unia siinä penkillä ei saanut. Piheinä kun skipattiin makuupaikat, olisihan ne olleet huikeat kolme euroa kalliimmat mitä lepovaunu :) Mutta eihän siinä, pestiin hostellilla naamat ja leegot, ja sitten etsimään lähintä kauppaa aamupalaa varten. Ruoka antoi uutta energiaa, ja siinä samoilla vauhdeilla tehtiin sitten jo pientä kaupunkikierrostakin. Kaikki on kamalan vihreää, kuten jo Frankfurtissakin oli. Sitä ei vaan voi olla hämmästelemättä, kun Suomessa ei ollut lähtiessä edes hiirenkorvia puissa. Täällä sen sijaan on jo syreenitkin kohta parhaat päivänsä nähneet. On se jännää.

Toisena Budapestin päivänä lähdettiin Jonnan kanssa eri teille - Jonna jäi kaupunkiin ja minä suuntasin nokkani kohti maaseutua, Ulijulijuliiiii/jotain-kylään (kamalan vaikeita nämä nimet täällä suomalaisen suuhun, btw). Jo kauan on takonut päässä ajatus, että pitää päästä pustalle ratsastamaan, ja nyt ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa se. Soitin siis ratsutilan Katille, ja sovin järjestäväni itseni lentokentälle aamuksi - pääsen tilalle samalla kyydillä, kun hän hakee kentälle saapuvia lomalaisia. Maisemat oli mahtavat, ja maasto mukavaa ratsastaa. Vauhdikkaasta menosta huolimatta hiekkaa halailin vain tallin pihassa, mikä samalla sekä naurattaa että hieman ärsyttääkin - seitsemän vuoden tippumattomuusputki katkesi ihan noin vaan vahingossa. Kääk. Sinko (oliko nimi enne?) säikähti jotakin selkään noustessani ja pam, Kirsi samantien alas. Soi naista. Ehkä sitä ei lasketa, koska ei ollut oikea tilanne? :) Ratsastuksen jälkeen pääsin oikein kunnon suomalaiseen saunaan, johan sitä ehti ollakin ikävä! Ja taas ei-kaljanjuojana oli vaikeaa, kun muut ratsastajat joivat saunakaljat ja mitäs minä... Jääteetä Kirsille. Mutta kaiken kaikkiaan, matka Acak-Tanyan tilalle oli oikein onnistunut. Bussilla takaisin Budapestiin (huikean kallista muuten, 60 km matka 1,5 euroa) ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.